Football game, mall and pool parties

Ei tasta viikosta niin tylsa tullutkaan, kuin oletin. Kymmenia uusia tuttavuuksia, useita hienoja kokemuksia ja paljon hyvaa ruokaa. Mieli olisi tehnyt kirjoittelemaan jo aikaisemmin, mutta aika on ollut valitettavan erittain tiukilla.

Tajusin yhdennakoisyyteni futisjoukkueemme maskotin kanssa.

Alkuviikko koulussa meni oikein mukavasti. Tiistaina odotti ehka suurin haaste tahan asti: testi kaikista USA:n osavaltioista ja paakaupungeista. Osavaltiot muistin kylla (lukuunottamatta alaskaa ja hawajia, joita en tajunnut kartalla...), mutta paakaupungeista jai parikymmenta muistamatta. Pari muutakin pienta testia oli talla viikolla. Yksi oli leffasta joka katottiin englannin tunnilla. En tajunnut etta siita tulee koe, joten en oikein seurannut ja sain 68/100 testista. Enkku on muutenkin melko haastavaa, koska englantia ykkoskielena puhuvat ja vaihtarit laitetaan samalle viivalle. Matikantestista sen sijaan sain taydet. Taalla laksyt tarkistetaan joka kerta ja nekin arvostellaan asteikolla 0-100.

Keskiviikkona taisin vilustuttaa itseni (alkaa kysyko miten se on mahdollista taalla), joten loppuviikko koulussa oli aika tuskaista. Jos olisin ollut pois koulusta, olisin joutunut tulemaan tekemaan rastiin jaaneet tyot koulun jalkeisella ajalla. Se ei oikein innostanut, joten paatin karsia koulun penkilla.

Perjantai oli hieno paiva. Nailla on kiva tapa pukeutua hauskasti joka perjantai viikonlopun kunniaksi. Koulupaivan paatteeksi oli vuoden ensimmainen Pep Rally, jonka idea on kohottaa fiilista ennen illan futispelia. Kaytannossa siis koko koulun oppilaat (900 kappaletta) sulloutuivat koulun liikuntasaliin kannustamaan Titaaneja. Torvisoittokunta ja yleisoa huudattaneet cheerleaderit pitivat huolen siita, etta jokaisen korvat soivat sen jalkeen.

Illalla oli sitten itse peli. Se oli elamani ensimmainen futispeli, joten en saanut siita kovin paljon irti. Kaikista hienointa siella oli, ettei tarvinnut istua paikoillaan koko ajan, vaan porukkaa hengaili kaikkialla siina kentan ymparistossa ja kioski oli koko ajan auki.

Sam, hieno mies.

---

Lauantaina lahdin tsekkaamaan yhden Jacksonin ostareista. Se oli kaksikerroksinen, ehka 300 metria paasta paahan pitka halli, eli aika normi amerikkalainen ostoskeskus. Se oli tosi viihtyisa paikka ja paljon nuoria hengaili siella. Eniten tykkasin niitten food courtista!

Sorruin jopa ostamaan kengat, kun sain US Polot kahdella kympilla. Tykkasin etenkin noista pienista usanlipuista (Y)

Kavereita joihin tutustuin kyseisena paivana. Tosi mukavia ihmisia, jopa kutsu mut niitten pool partyihin! Se taas tarkoitti monta tuntia uimista, hengailua ja taas uusia tuttavuuksia!

---

Sunnuntaina oli taas perus youth group ja kirkko, jonka jalkeen kaytiin porukalla ulkona syomassa. Mentiin sellaseen niin amerikkalaiseen burgeripaikkaan. Mika oli jotain alyttoman siistia, oli se, etta siella oli sellanen haasta-ateria, josta olin Suomessa kuullut vain vitseja. Sielta pystyy siis tilaamaan valtavan hamppariaterian hintaan 35$. Jos pystyt syomaan sen ilman vessataukoja, etka oksenna 10min suorituksen jalkeen, ateriasi on ilmainen ja saat kuvasi Wall Of Fameen tuntuvan rahapalkinnon lisaksi (50-200$). Siella oli 3 kuvaa seinalla.

Illemmalla oli taas sitten niitten kirkkonuorten pool partyt ja pitihan sinnekin sitten menna! Siella oli vahan ahtaammat oltavat, kun siihen altaaseen (joka oli varmaan puolet pienempi kun meijan neighborhoodissa) tunkeutui 20-30 ihmista. Mutta ruokaa ja juomaa sai tietty ilmaseks! (Y)

---

Paikallista pikaruokaa, ei toki rasvaista...

Taa oli pakollinen. Mieti se fiilis, kun oot yheksan aikoihin illalla yksin poolilla, kukaan ei hairitse sua, eika sulla oo kiire minnekaan. Ilman lampotila on yha hellelukemissa ja vesi on viela viitisen astetta lampimampaa. Tahdet loistaa mustalta taivaalta. Vesi on syvan turkoosia. Ainut aani, jonka kuulet, on heinasirkkojen siritys, jonka katkaisee vain jaakylman kokiksen sihahdus.

---

Hostit tuli tanaan kotiin, joten paasin vihdoin muuttamaan takaisin! Nyt on siis konekin helpommin tavoitettavissa. Jos haluatte kuulla enemman kuulumisia, lisailkaa dani.niskanen skypeen. Ainut ongelma vaan on se, etta paasen koulusta viikolla vasta puoli neljalta, eli teijan puoli kahdeltatoista, joten voi olla aika vaikea loytaa yhteista aikaa muulloin kuin viikonloppuisin. Mutta pysytaan yhteyksissa!

EDIT: Tajusin juuri, etta amerikkalaisetkin pystyvat lukemaan tata blogia. Kaveri tuli tanaan sanomaan koulussa, etta kaantamisen jalkeen teksti oli ihan luettavaa englanniks. Vois siis ehka alkaa miettia mita niista sanoo...