License, Homecoming & Buffalo River Trip

Otsikointi on vaikeeta, mutta kolme hienointa juttua parissa viime viikossa oli kylla ajokortin saaminen, homecoming seka matka Arkansasiin!

Amerikkalainen systeemi on sen verran helmi (joka on viela kuulemma tiukentunut hullusti 9/11 jalkeen), etta selitetaan nyt sitten kunnolla, mita piti kayda lapi, etta sain sen kortin.

Unelma ajokortista meinas kyllakin karahtaa jo heti alussa, kun menin naontarkastukseen. En tiia mika mun nakoa vaivaa, mutta kun katoin sinne koneeseen, niin nain vaan 2 saraketta, kun niita siella oli 3. Yritin varmaan 20 kertaa enka nahnyt niita kahtakaan kunnolla, vaikka mun lasit on kunnossa (testattiin myohemmin kotona). Lukuisten yrityksien jalkeen kun muistin ne jo melkein ulkona sain sanottua muutaman niista oikein niin mut ihme kylla paastettiin lapi. Eika korttiin tullut ees silmalasimerkintaa.

Seuraava haaste oli mun permit test, joka tarkotti monivalintakoetta tietokoneella. Se oli taysi vitsi. Ne kysymykset oli just sellasii tyyliin: "miksi kaytat vilkkua" a) kertoaksesi mita aiot tehda, b) kertoaksesi mita edellasi oleva auto haluaa tehda, c) Jotta sinun ei tarvitse pysahtya stop-merkkiin. Ja niita piti saada 26/30 oikein. Niin ja mika hienointa, jos tuli kysymys josta ei ollut varma, sen pysty skipata! Ite missasin lopulta yhden. Silti moni failaa ton testin...

Tassa vaiheessa sain permitin, joka oikeuttaa mut ajamaan jos kyydissa on toinen vanhemmista. Porukka saa tan siis taalla 15 vuotiaana (alaskassa 13 btw) ja sitten kun tayttaa 16 voi ottaa full license -testin. Koska ma olin jo 17, ma sain ottaa sen heti peraan. Hyppasin siis Katen Nissaniin, koska testin saa tehda omalla automaattivaihteisella autolla (kaikki autot on taalla automaatteja). Se testaaja hyppas kyytiin ja ajeltiin siina parkkipaikkaa ympari vahan aikaa 15mph alueella, jossa ei tullut ensimmaistakaan autoa vastaan. Sit se viela sano mita kaistaa kayttaa ja millon kaantya mihinkin jne... En tuntenut ajavani kovin hyvin, mutta en ilmeisesti tehnyt virheita koska testini oli hyvaksytty!

Alkaa kysyko tosta kuvasta...

Nain kerkesin omistaa permitin noin varttitunnin ajan, kun sainkin jo tayden ajokortin. Oli hiukan hieno tunne! Permit makso siis mulle 4$ ja license 21$. Ei paha kun vertaa Suomen hintoihin...

Ainoo ongelma ajamisen kanssa on se, etta mulla ei oo viela kunnollista vakuutusta. Se maksais vajaan satasen kuussa. Otan sen varmaan kuukaudeks tai pariksi drivers edin jalkeen. Laki ei maaraa et sellanen pitaa olla, mut jos ma kolaroin hostien autolla niin se tulis niille aika kalliiks. Mutta naa antaa mun silti ajaa jos ne on ite autossa; esim. tanaan ajoin meijat pitsalle keskustaan ja takasin. Koulussa voin kanssa ajaa koulun vakuutuksen alaisena.

Mutta kelatkaa sita fiilista kun oot 17 ja sulla on tays ajokortti taskussa! Maistuu!

---

Toissa perjantaina lahdin hostien mukaan tollaseen kunnon pyorajengiin. Ajeltiin pitkin teita keskustassa tukkien koko liikenteen. Lopuks mentiin johonkin pubiin kattomaan joku pyoraleffa seitkyt-luvulta. Tuli vahan ulkopuolinen olo, viela kun olin ainut, joka joi kokista... Illalla katottiin viela kaverilla leffa.

Lauantaina mentiin taas maaseudulle. Katen porukoilla on siella tollanen siirrettava talo. Juteltiin mukavia ja syotiin hyvin.

Tykkasin tosta pistoolista, ihan ku suoraan jostain lankkareista.

Katen isa tykkaa tosiaan metsastaa...

Illalla kaytiin viela kaverin kanssa smoothiella ja sunnuntai meni tuttuun tapaan kirkolla.

---

Seuraava viikko olikin ns. 9-week testien viikko koulussa. En sanois sita koeviikoks, koska ne kokeet ei ollut mitaan niin isoja ja pikku kokeita on tyyliin joka paiva. Ne meni ihan hyvin ja sain fysiikassa jopa luokan parhaan. Kavin parturissa ja kirkossa ja siina se tais sit ollakin ennen perjantaita.

Perjantaina oli sitten parade ennen koulun alkua. Teemana oli power of pink.

Linh!

Illalla koin elamani toiset homecomingit, kun menin Monan koulun homecoming-tansseihin. Niitten koulussa on tapana ostaa tollaset ylikalliit mutta kylla kivat kukat. Tapasin siella muuten ainakin kaks muuta saksalaista. Niitten koulussa on niita tyyliin kuusi, kun ma oon meijan koulun ainut vaihtari.

Kate!

---

Tamankaan homecomingin jalkeen ei paljoa nukuttu, silla seuraavana aamuna piti herata jo puoli kuudelta matkalle kohti Buffalo-riveria. Meijan kirkon nuortenryhma tekee aika usein kaikkia matkoja yhdessa ja taa oli eka kerta kun paasin mukaan. Ajettiin seitsemisen tuntia, kunnes tultiin perille. Kavin talla matkalla muuten ekaa kertaa makkarissa koko reissun aikana. Aika omituista.

Lauantai kului lahinna erajormaillessa.

Matkan varrella oli tollanen pikku vesiputous.

Kohokohta oli tollanen iso ja sokkeloinen luola. Se oli ilmeisesti joku intiaanien suoja joskus.

Pohjalla oli hiekkaa kuin biitsilla.

Haley & Susan!

Sunnuntaina mentiin kanooteilla Buffalo Riveria alaspain varmaan nelja tuntia. Se oli kuitenkin tosi rentoa, pysahdeltiin uimaan ja syomaan aina valilla. Kerran mentiin ympari tahattomasti. Vesi oli aika viileeta, mutta ilma oli sen verran helteinen, ettei kylma tullut. Ihan jees kelit oli siihen nahden, etta oltiin pohjosemmassa ja sehan on jo kohta lokakuun puolivali...

Kameraa ei toki itse kanootissa ollut mukana, mutta pysahdyttiin jalkeenpain ottamaan kuvia sielta joelta.

Susan!

 

Lan!

Sunnuntai-iltana mentiin paikalliselle kirkolle ja hengailtiin niitten nuortenryhman kanssa. Pelailtiin muun muassa ultimatea (sita frisbee-pelia), baseballia, seka piilosta sisalla kirkossa. Teen roomissa pelailtiin codia ja ilmakiekkoa. Yo nukuttiin koomisesti kirkon penkeilla.

Christen!

Maanantai oli vapaa koulusta ja se kaytettiin paluumatkan lisaksi Arkansasin paakaupungissa Little Rockissa kierrellen.

Jotenkin tuntu oudolta nahda sukellusvene tollein randomisti tossa vaan parkissa...

---

Erityiskiitokset Veikolle ja Katjalle, jotka laittoivat kunnon survival kitin mulle postiin sisaltonaan pari korttia, akkareita ja mika parasta: salmiakkia! Jos joku muukin haluaa olla yhta ihana, niin osoite on seuraava: 113 Green Gate Crossing, Ridgeland, Mississippi 39157, USA. Hehe.

---

Siina siis lokakuu tahan mennessa pahkinankuoressa. Mun enkku on muuten kuulemma parantunut aika paljonkin, mutta itse en huomaa siina viela hirveeta eroa. En kuitenkaan kykene viela kummemmin ajattelemaan tai nakemaan unia englanniksi. Enivei, huomenna vuorossa faire, joka on joku festivaalin ja huvipuiston sekotus. Ois syksyt Suomessakin nain kivaa aikaa!