Taas on monta viikkoa vierähtänyt edellisestä postauksesta. Aika menee aivan liian nopeaan. Tiedän jo lähtöpäivänikin: 13. kesäkuuta. Koulu onneks loppuu jo toukokuun kolmannella viikolla.
Vuoden alku on tähän asti sisältänyt muutamat synttäreitä. Erin täytti 16, joten sillä oli tietysti amerikkalaiseen tapaan sweet sixteen -partyt. Ne oli vuokrannu tollasen juhlasalin ja pukeutuminen oli formal.
Erin
Susan
Averyllä oli kanssa partyt, se täytti 18. Hengailtiin, tanssittiin ja pelailtiin pingistä. Parasta oli ku sain ajaa sinne ite. Sain vakuutukset kuntoon vuoden alusta, joten on pystyny vihdoin ajeleen ihan kunnolla. Alus vähän jännitti ajella yksin moottoritiellä missä on välillä viiskin kaistaa yhteen suuntaan.
Summerille kiitti kuvista!
Madison is freaking amazing
Turner
Sitten olikin 13.2, eli mun omat synttärit! Nyt onkin sitten 18 vuotta täynnä. Usassa kun saa ajaa 16-vuotiaana ja juoda 21-vuotiaana, täällä äänestäminen on tyyliin ainut vapaus mitä tulee tässä iässä lisää.
Kate oli paras ja teki mulle pancakesseja aamupalaks!
Katen synttärit oli 14. päivä, joten me juhlistettiin molemien synttäreitä samalla kertaa ystävänpäivänä. Mentiin eka Jacksonin keskustaan syömään vähän meriruokaa. Oli taas kaikkea kalasta simpukkaan.
Sitten mentiin Jackson rodeoon, joka on kuulemma suuruudessaan koko maailman top vitosessa. Rodeoihmiset on älyttömän isänmaallista porukkaa, joten alussa oli varmaan puol tuntia kaikkia saluting traditioita. Lippuja tuotiin sisään moneen kertaan ja oli kansallislaulua ynnä muuta. Repesin kun se juontaja huus siihen loppuun "don't mess up with america!"
Rodeo koostui noin oisko ollu kahdeksasta eri lajista, missä jokaisessa eri ihmiset eri puolilta maata kilpailee toisiaan vastaan itse asiassa aika isoista rahapalkinnoista. Lajeja oli muun muassa lassoaminen, sonnin selässä roikkuminen sekä naisten pikaratsastus.
Puoliajalla noi traktorit veti rinkiä kuin jääkoneet ikään.
Hauskaa oli, mutta vähän kävi kyllä niitä eläimiä sääliksi. Vaikka toki kaukanahan tää on jostain espanjan meiningistä. Tsekkailkaa video.
---
Yks päivä käytiin tollasessa älyttömän makeessa kaupassa. Siel myytiin lähinnä retkeily- ja metsästyskamaa ja se oli jo nähtävyys itessänsä. Koiria sai viedä kanssa sisään, joten zoey pääs ekaa kertaa muun muassa näköalahissiin!
Näitä mississippissä riittää: aseita.
---
Sitten olikin church of christin suurimman nuortentapahtuman, winterfestin aika. Ajettiin torstaina alabamaan ja jatkettiin perjantaina tennesseehen. Siel oli tollanen kiva turistikaupunki, missä oli kaikkia tollasia random putiikkeja. Itse tapahtumat oli tollasessa hillittömässä salissa mihin mahtui joku 6500 ihmistä. Ja ne vielä piti aina kaks identtistä ohjelmaa peräkkäin, koska yhteensä nuoria oli pitkästi yli kymmenentuhannen.
Mulla ei vieläkään mahu päähän mikä ongelma näillä churh of christilaisilla on soittimien ja ylistyksen kanssa. Ne siis käytti musiikkia ennen esitystä, väliajoilla ja videoilla, mutta ylistys on aina oltava akapellana. Sit ne vielä beat boxas parissa biisissä siihen rummut mukaan. No, kaikki tyylillään. Puhujat oli loistavia ja siel oli kans jotain koomikoita vetämässä jonkinlaista stand uppia, ne oli hyviä.
Meijän hotelli oli aika jees. Etenkin toi lämmitetty pooli.
Väliajat käytettiin ahkerasti kaupungilla hengaillen.
Trey
Candy apple - omena joka on päällystetty tollasella tikkarimällillä. Hullun maukas.
Meksikolaista.
Tosta hiihtohissistä sai kuulemma maksaa viime vuonna $15, mutta nyt yks ride makso presidents dayn kunniaks vaan dollarin. Hyvät oli näköalat.
Parasta oli kattoo ku vastaan tuli porukkaa jotka oli varman ekaa kertaa hiihtohississa ja pelkäs ihan paniikissa tippuvansa.
Tennessee on kivan vuoristoista.
Lisää ruokakuvia. Toi oli joku ihmeen pitsan ja leivän sekotus.
Jonathan on niin paras youth minister. Se on vaan 22-vuotias ja vielä kun susan ja erin osti sille ton lippiksen ni sitä ei voinu enää millään erottaa meistä nuorista.
Tätä ryhmää tulee ikävä.
---
Pakko kyllä myöntää että kyllä tuota suomeakin alkaa olla jo vähän ikävä. Lumilautailemaan ja saunaan olis kiva päästä ja kohta multa taas loppuu salmiakkikin. Koulua inhoan kanssa päivä päivältä vaan enemmän. Yks päivä oli muuten telkkarissa tunnin dokumentti suomalaisesta koulusysteemistä ja oon kuullu monelta kaverilta et ne on tietänyt et suomessa on maailman paras koulutus. Paras oli ku jonathan tuli sanoon et oli tilannu kirjan suomalaisesta educationista, enkä ollu ees koskaan sanonu sille siitä mitään.
Mutta tällaset säätiedotukset vie kyllä ikävän aika tehokkaasti pois. Lunta en oo vielä nähny kertaakaan ja teepaidalla pärjää ulkona most of the days. Hellerajakin on rikottu pariin kertaan. Kelpaa.
