Back to Finland

Nyt on sitten kymmenen kuukautta elämäni suurinta seikkailua takana. Pakko myöntää, että on kaksijakoisimmat fiilikset ikinä. Uuden kodin ja kavereiden jättääminen ei ollut helppoa, mutta toisaalta on tosi kiva olla taas kotona omiensa parissa. Tässä vielä parin viime viikon tapatumista:

Tokavikana sunnuntaina päästiin käymään vielä kerran veneilemässä siellä missä oltiin sillon joskus vaihtovuoden alussa. Wakeboaringia ei voita mikään.

Monalla oli läksiäiset päivä ennen omiani. Syötiin meksikolaista ja mentiin sen kaverin talolle uimaan.

Omat läksiäiset oli sitten viimesenä sunnuntaina. Siellä oli muutamia tärkeimpiä kavereita ja hostien sukulaisia. Syötiin burgereita ja kaikkea muuta amerikkalaista.

Toi kokoelmapöytä oli hauska. Nois lapuis luki mun painon kehitys, loppujen lopuksi sitä tuli jenkkiruokavalion ansiosta semmoset kuutisen kiloa lisää.

---

Vikana päivänä lähdin vielä käymään kirkossa ja youth grouppilaiset oli järjestäny mulle siellä yllätysläksiäiset! Kaikilla oli amerikkakamaa päällä ja sain kaikkea kivaa amerikkakrääsää. Älyttömän siisti ilta mahtavien ihmisten kanssa.

Susan on ihana ihminen. Se osti mulle sellasen Livin' the Dream -lippiksen ja teki vielä tollasen muistokirjan mistä kuva alla.

Tätä ryhmää tulee niin ikävä.

Olivat kyselleet hosteilta mitkä on mun suosikkiruokia. Omnom.

---

Sit olikin viimeisten hyvästien aika ennen lentoja Houstonin ja Frankfurtin kautta Helsinkiin.

Avery tuli sanoon bye lentokentälle.

Bye, mom!

Monalle ja mulle sattu kivasti samat lennot Frankfurttiin asti.

---

Kotona oli kaikki hyvin pienestä kulttuurishokista ja suomalaisten sanojen unohtelusta huolimatta. Heti ekana iltana piti tietenkin päästä saunaan ja näkeen kavereita. On muuten kylmä.

Tykkään mun uuesta huoneesta.

Ja yllärinä tuli vielä tervetuliaispartyt!

---

Kokonaisuutena vaihtovuosi ylitti kyllä kaikki odotukset. Yhtä mahtavaa ja avartavaa kokemusta tuskin mitään muuta kautta voi saada. Samalla myös arvostus omaa kotimaata kohtaan nousi valtavasti. Moni asia, jota täällä on tottunut pitämään itsestäänselvyytenä, ei ole kaikkialla itsestäänselvyys. Suosittelen jokaiselle.

Thanks to everyone who helped to make this the best year of my life!

Kiitokset kaikille lukijoille ja hyvät kesän jatkot!

New Orleans

2 vikkoo! Kaksi! Minne tää aika meni? Justhan mä seisoin Helsingin lentokentällä, miettien millasessa perheessä tuun seuraavan vuoden elämään, miten tuun pärjäämään koulussa englannillani ja millaisia kavereita tulen saamaan. Kymmenen kuukauden, neljäntoista osavaltion ja niin monen uuden ystävän ja kokemuksen jälkeen on vaikea käsittää tämän paikan jättämistä taakseen.

Mutta toisaalta, paluu Suomeen kiinnostaa kanssa. Tätä valtavaa kokemusta rikkaampana ja niin pitkään kotimaasta erossa olleena ei malta odottaa kaikkien ihmisten, ja toisaalta taas ihan yksinkertaistenkin asioiden, joita on tämän vuoden aikana oppinut arvostamaan, jälleennäkemistä.

Enivei, tässä mun viime viikonlopusta:

Perjantaina mentiin Elizabethin, sen pikkuveljen Matthewin ja muutaman kaverin kanssa Geyser Falls-nimiseen vesipuistoon. Lämmintä oli around 35c, joten kylmä ei ainakaan tullut.

Elizabeth & Matthew

Shaved ice jenkkivärein, omnom.

---

Lauantaina lähdettiin kohti New Orleanssia kokoonpanolla minä, hostit ja blainen vanhemmat. Vähän ennen sitä mentiin lousianalaiselle swamp tourille Pearl Riverillä. 

Tääl oli kuulemma kuvattu kymmeniä hollywood-elokuvia, ihan hyvä ympäristö kyllä esim. merihirviö-leffoille.

Paikallinen kalastajakylä. Kouluvene menee tästä päivittäin poimimaan lapset kouluun. 

Porukka tykkää kans uida tos vedessä, en kyl tiiä hyppäisinkö tonne alligaattorien ja käärmeiden sekaan ite...

Alligaattoreita tosiaan nähtiin kymmenittäin. Meijän touriopas tykkäs ruokkii niitä nakeilla ja vaahtokarkeilla. Näytti kelpaavan.

Villisioille maistu kans vaahtokarkit.

Tällasia veneenraatoja oli yhä muistuttamassa 2005 iskeneestä katriinasta.

Meriruoka on parasta. Nää annoskoot on tosin järjettömiä.

"Small nachos". Mietin vaan että mitä olis tullu jos oltis tilannu largen.

---

Sitten saavuttiin itse kaupunkiin. Tykkään yhdistelmästä palmut ja korkeat talot.

NFL-tiimi New Orleans Saints:ien home arena.

Lempparikuva. Host-grandma!

Suurin osa new orleanssilaisista on katolilaisia, joten porukka käy viikolla pitämässä hauskaa ja tulee sunnuntaina ripittäytymään. Näin myynnissä sellasia pinssejä missä luki yleinen motto: 

"Sin - repent - repeat"

Mississippi-jokihan se siinä.

Tää oli jotain täydellistä. Pooli meijän hotellin katolla kymmenen kerroksen korkeudessa. Kelpas katella maisemia.

Mentiin paikalliseen eläintarhaan. Meinas vähän käveleminen kyllä ottaa koville tossa paahteessa.

Toinen paikka missä käytiin oli WWII-museo. Mun piti tulla tänne jo field tripillä tammikuussa koulusta, mut koska mä olin failaamassa englannin at the time, en päässy lähtemään.

Kierreltiin se ja katottiin iMax-leffa. Paljon oli porukkaa ku sattu oleen memorial-day.

Ja tietty käytiin vielä syömässä ranskalaisia donitseja kaupungin kuuluisimmassa kahvilassa, cafe du mondessa.

---

Että näin. Nyt on sitten suurimmat seikkailut seikkailtu, läksiäisbileet on ens viikon sunnuntaina ja 13. päivä ollaankin jo lentokoneessa. See you soon Finland!